Nurmeksen kaupunki
Nurmes sijaitsee Pohjois-Karjalassa lähellä Venäjän rajaa kauniin luonnon keskellä. Nurmeksen alueella sijaitsee valtakunnallisesti arvokkaita maisemakokonaisuuksia, jotka sisältävät vesistöjä, harjualueita, soita ja vanhoja metsäalueita.
Tietoa Nurmeksen kaupungista
| Perustettu | 1974 | |
|---|---|---|
| Väestö | 9 145 asukasta | (31.12.2006) |
| Pinta-ala | 1 854,56 km2 | |
| Maapinta-ala | 1 601,03 km2 | |
| Vesipinta-ala | 253,53 km2 | (sisävesiä) |
| Asukastiheys | 5 asukasta/km2 |
| Tuloveroprosentti | 19,50 % | (v. 2007) |
|---|---|---|
| Yleinen kiinteistöveroprosentti | 0,70 % | (v. 2007) |
| Kaupunginjohtaja | Pertti Vainionpää | |
|---|---|---|
| Kotisivut | www.nurmes.fi | |
| Sähköposti | kirjaamo@nurmes.fi |
Nurmeksen sijainti
| Lääni | Itä-Suomen lääni | |
|---|---|---|
| Maakunta | Pohjois-Karjalan maakunta |
Nurmeksen historia
Kalastus mahdollisti pysyvän asutuksen
Nurmeksen seuduilla on liikkunut ihmisiä jo neljä vuosituhatta sitten, mutta asuttuna paikkana Nurmes mainittiin ensimmäisen kerran vuonna 1556. Alue siirtyi Ruotsin vallan alaisuuteen j1600-luvun alussaa alkuperäinen karjalaisasutus vetäytyi Venäjän puolelle. Tilalle virtasi uutta väkeä Savosta ja Kainuusta. Asutus alkoi levitä nopeasti.
Pysyvän asutuksen muodostumiselle oli ratkaisevaa Pielisestä saadun kalan tuoma toimeentulo. Rantaluhdit tuottivat rehua, metsät riistaa ja turkiksia, kaskimaat viljaa. Maatalous alkoi kehittyä Pielisen Karjalassa voimakkaasti 1700-luvun puolivälissä, ja peltoalan kasvaessa voitiin kotieläintenkin määrää lisätä.
Nurmes kuului pitkään kappelina Pielisjärven seurakuntaan. Nurmekseen kuuluivat lisäksi nykyiset Rautavaaran ja Valtimon kunnat sekä osia Kuhmosta ja Juuasta. Pitäjä itsenäistyi vuonna 1810. Nykyinen pinta-ala Nurmekselle muodostui sata vuotta myöhemmin, kun Valtimo erosi omaksi kunnakseen.
Taajama siirtyi poroksi palamisen jälkeen
Nurmeksen kirkonkylä muodostui alueen keskukseksi 1800-luvulla, mutta tiiviisti rakennettu taajama tuhoutui tulipalossa kesällä 1891. Palon seurauksena kirkonkylää alettiin nimittää Porokyläksi. Parin seuraavan vuosikymmenen aikana kirkonkylä rakennettiin kuitenkin uudelleen, joten Porokylä säilyi vasta perustetun kauppalan kilpailevana keskuksena.
Nurmeksen kauppala perustettiin edistämään alueen kehittymistä vuonna 1876. Kauppala rakennettiin parin kilometrin päähän kirkonkylästä lähes asumattomalle harjulle Pielisen ja Nurmesjärven väliin. Kauppalan asemakaavan piirsi Ferdinand Öhmanin suunnitelmien pohjalta Julius Basilier. Kaavan perustana oli paloturvallisuus, jota haettiin säännöllisellä ja väljällä rakentamisella, leveillä kaduilla ja puuistutuksilla.
Nurmeksen väestökehitys oli pitkään tasaisesti nouseva, mutta viimeisten vuosikymmenien aikana väkiluku on laskenut jyrkästi. 1700-luvun puolessa välissä Nurmeksessa oli noin 1 700 asukasta, 1800-luvun alussa asukkaita oli jo yli 5 000. Suurimmillaan väestömäärä oli vuonna 1960, jolloin asukkaita oli 14 990 henkeä. Vuoden 2003 lopussa Nurmeksessa oli 9 300 asukasta.
Maatalouspitäjästä kaupungiksi
Maatalous oli 1900-luvun jälkipuolelle saakka Nurmeksen tärkein elinkeino. Metsätyöt lisäsivät väestön varallisuutta ja paikkakunnalle syntyi myös rautateollisuutta, sahaus- ja meijeritoimintaa. Myöhemmin merkittäviksi elinkeinoiksi nousivat myös vaatetus- ja elintarviketeollisuus. Ennen rautatien rakentamista kauppaa ja teollisuutta häiritsi liikenneolojen alkeellisuus, sillä tuotteet oli rahdattava markkinoille vesitse.
Kauppalan ja maalaiskunnan välinen kilpailu muodostui rasitteeksi alueen tasapuoliselle kehittämiselle. Haitat pyrittiin minimoimaan vuoden 1973 alussa, kun Nurmeksen maalaiskunta liitettiin Nurmeksen kauppalaan. Kuntamuoto muuttui kaupungiksi 1. tammikuuta 1974.